Pielisen kierros

Startti suunnitellusti illalla klo 18. Varustus tämä:

Neljä pulloa

Ensimmästä kertaa olivat mukana Amerikasta pikaisesti hankitut etupussit. Etulaukkua olen kokeillut, mutta se jotenkin tekee ajamisesta raskaanoloista. Näihin pusseihin laitoin kolmen vartin juomapullot. Rungossa Apiduran alle vielä kaksi pulloa. Niitä ei juuri vauhdista käytetä. Takalaukuksi laitoin pienemmän Carradicen – Super C. Sinne mahtuivat sadevaatteet ja vähän muuta vaatetta. Pyörä painoi varmaan 20 kg. Takalaukku on pikkuisen liian pieni. Tai pitää olla hoikemmat sadevaatteet.

Pielisen kierroksen ajoitus oli aika älytön kunnon puolesta, mutta kun mukaan oli tulossa ”Vetonainen”, pitihän ajo järjestää. Kahteen likkaan lähdettiin kohti Tuusniemen teebeetä. Sää oli erinomainen, mutta sovittua myötätuulta ei tullutkaan, vaan lähes koko reissun ajan oli aika inha vasta- tai sivuvastainen tuuli.

TB oli kiinni, joten ajettiin suoraan Ylämyllyn Shellille (tämä oli neljäs Pielisen kierto ja enpä muista, että Tuusniemen TB olisi koskaan auki ollutkaan). Yli satasen pätkä meni hyvin. Metriäkään en vetänyt 😉 Ruoka maistui, mikä on aina yllätys, vaikka Shellin eväs ei lihapiirakkaa nakeilla kummoisempi ollutkaan.

image

Myyjä kertoi edellisen viikonlopun hulluista korttilaisista eli Stepestä ja Janista (?), jotka olivat tonnin reissullansa leiman hakeneet. Yhdyin päivittelyyn sillä 400 km ajaminen ei ole sen kummempaa puuhastelua.

Klo oli vajaa 24, kun lähdettiin Joensuun läpi suunnistamaan Nurmeksen tielle kohti Lieksaa. Ei onnistunut nytkään oikominen vaan ajettiin keskustaan asti. Eipä siinä mitään. Lämpötila laski kohti nollaa yli kymmenen astetta. Lähes kaikki vaatteet päälle, mutta vielä meinasi vilu tulla. Jälkeenpäin lämpötilan tarkastin ja se oli 0.0 C aika pitkän aikaa. Herrasmiehenä en sadehousuja jalkaan laittanut, kun Vetonaisellakaan niitä ei ollut. Ne olisivat kyllä mukavasti lämmittäneet.

imageimage

Eka kertaa valitsin Ahvenisen tien, eikä ajettu Uimaharjun kautta. Se kannatti. Yllä auringon nousua ehkä parhainmassa maisemassa Suomessa.

Lieksassa oltiin ABC:eellä vähän ennen aukeamista eli kuutta. Yllättävän pirteästi olin jaksanut. Nyt otin lyhyet ”silmät kiinni” istunnon – terassilla, kuten alla hämärästi näkyykin.

Aidan takana

Jaloista oli puhti pois ollut jo lähtiessä (ja niskakin oli täysin jumissa yli 1000km autolla ajosta), joten se että ne olivat Lieksan jälkeen lyijystä ei ollut yllätys. Nurmeksen jälkeen alkavat mahtimäet ja silloin viimeistään koitti karu arki. Tällainen talipallo verrattuna monipuolisesti harjoittelevaan urheilijaan oli aika lapanen mäen nousussa. Jäin per mäki kilometrin. Onneksi Vetonainen malttoi aika ajoin odotella. Oli varmaan pitkä päivä hänellä.

Meikäläisen fiilinki kaukana takana oli vähän tällainen ”Muistoja menneestä”

Yksi pitempi huili piti puron reunassa nuotiopaikalla ennen Lastukoskea pitää.

image

Näissä maisemissa oli mukava hetki köllötellä

 

Vajaa puoli tuntia kai. Ajantaju meni, vaikka varsinaisesti unessa käynytkään. Vetonainen tepasteli yläpuolella olevalla bussipysäkillä sen ajan. Lastukosken kioskilla söin porosienipastan. Sillä energialla ja viimeisillä ylpeyden rippeillä jaksoin lähes Vetonaisen tahtiin Pajulahden pyörätien alkuun punnertaa. Siitä normaali konttaus kotiin a’la Siilinjärvi. Aikaa vierähti 24h ja matka oli 416 km noin (ja kun kotiin 1,5km, niin koko reissu 419km)

Yhteenveto:

– pystymetsästä riittää järjen puute ja peruskunto lähteä ajamaan 400km = ok

– syöminen onnistuu hyvin (hyvin ja hyvin = tarkoittaa, että ylipäätänsä pystyn jotain nielemään), jos en joudu ylivauhtia varsinkaan mäkiä ajamaan = ok

– varusteet suht kohdallaan = ok

– uuvun välillä täysin ja henkinen kantti pettää = ei ok

– mäet ovat ja tulevat olemaan perseestä = ei ok

– en kykene muuttamaan elintapojani ja aloittamaan harjoittelua tai kiinnittämään huomiota ruokavalioon (laihtuminen – hah!) = ei ok

Kaikkein tärkeintä reissun tiimoilta oli [no se tietenkin, että sain Vetonaisen seurana olla silloin tällöin matkan aikana 😉 ], että oikean reiden kestorasitusvamma ei pahentunut ja reissun jälkeen ei ollut normaalia – nyt vitut riitti – meininkiä!

 

Kiitos Vetonaiselle!

Tässä reitti

Kategoria(t): Maantiepyöräily, Pitkänmatkanpyöräily Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

1 + 7 =