Vajaa 600km

Niille, jotka eivät voorumilla käy:

Kirjoittelen pe-la-ajosta, vaikka se ei alkujakaan brevettiajoa ollut. Olen jo useana vuonna ajanut 600km brevetin Ouluun ja takaisin. Vaikka tänä vuonna 600km tuli ajettua muissa maisemissa niin ajattelin ajankuluksi hupiajeluna käydä Oulussa mutkan.

Ouluun asti ajaminen pyörätiesokkelon takia on vähän tylsää puuhaa, joten nykyään ajan Tupoksen ABC:eelle ja puuttuvat kilometrit otan Haapajärven kierroksella.

Lähdin perjantaina vähän ennen klo 8 ilman sen suurempia tavoitteita. Tuulen piti olla myötäistä ja vasta ihan lähellä Oulua piti sataa. HiMa oli Matin ja Liisan asemalla vastassa. Juotiin aamupäiväkahvit ja vaihdettiin kuulumiset.

Vieremän jälkeen tuli ensimmäiset sadepisarat. Aivan liian aikaisin Pysähdyin toisen kerran Salahmin kyläkauppaan ja söin leivän ja pullan. Tahkolle menijöitä tuli jokunen sata vastaan ja osasta autoista kättä nostettii. En ehtinyt vastaamaan, joten nyt heilautan kättä kaikille (rekoistakin yöllä heilauttavat kättä silloin tällöin. Toim. huom.)

Jätin Pyhännän tauon väliin ja toivoin, että Kestilän TB on vielä auki 18 nurkilla. Olihan se, mutta grilli oli kiinni. Taas sämpylää ja pullaa. Vettä tuli ajoittan reippaasti. Sadehousut olivat takapuolesta revenneet, joten vaippa oli jo märkä. Etupuolihan on tässä iässä jo ihan itsestäänkin kostea kaiken aikaa. Lähempänä Temmestä ja nelostietä taivas sitten repesi ja vettä tuli ämpärikaupalla. Oli myös aika lämmintä, joten hiki ja vesi olisivat vaatineet uimavehkeet.

Tupoksen ABC:eelle saavuin suhteellisen hyvävoimaisena. Eipä tuota matkaakaan ollut kuin 270km takana. Kello oli jotain 21.30. Kiirettä ei ollut, joten tilasin jonkinlaisen pastan. Se nyt ei kovin ruokaisa ollut, joten vähän nälkä jäi salaattipöydästä huolimatta.

Tupokselta lähdin 23 nurkilla. Aika pian minut tavoitti Oulun toinen PBP suoriutuja. Oli ajamassa Siilinjärvelle yötä myöten. Ajettiin yhdessä Pulkkilaan. Hänen vaatteenlisäämisensä yhteydessä pääsin vähän karkuteille ja vedin 10km aika joutuisasti. Se kostautui Pulkkilassa (n.345m joskus klo 3). Iski helvetinmoinen väsymys ja kun näin kaksi pientä motoristien telttaa ABC:n pihalla, päätin ottaa nokoset.

Huoltoaseman seinustalla on lyhyt rautapenkki. Sille ahdoin itse sikiöasentoon ja yritin nukkua. Sekavassa koomassa makasin tovin. Kuului erikoisia ääniä ympäriltä, mutta enpä jaksanut päätä nostaa ja katsoa. Silmät sain auki ja joku veijari kolmipyörällä natsa suussa katsasti minun pään vieressä olevan roskiksen. Eipä se minua häirinnyt eikä vienyt mitään avoimesta pyörän laukusta. Yhtäkkiä havahduin, että en pysty liikkumaan. Olin kosteissa vaatteissa mennyt sykkyrään ja nyt olin ihan jäässä. Nyt ymmärsin mitä ne amerikkalaisissa selviytymisohjelmissa siitä hypotermiasta meuhkaavat. Tiesin, että jäädyn mutta en jaksanut liikahtaakaan. Olisi ollut mukava jäädä siihen pitkälleen ja jatkaa sekavia unia. Sain kuitenkin itseni ylös kammettua ja pienessä paniikissa äkkiä pyörän päälle. En ollut maannut kuin puolisen tuntia, mutta olo oli kuin muumiolla. Onneksi Pulkkilasta Kärsämäelle päin on mukava mäki, joten siinä lämpesin uudestaan. Eipä ilma kovin kylmää ollutkaan mutta Tupokselta alkanut ja koko ajan voimistunut eteläinen vastatuuli jäähdytti tehokkaasti.

Päätin jo ennen Kärsämäkeä, koska meikäläisen sydän ei varmaan kestä toista kertaa tuollaista äkkiä starttia, niin en aja Haapajärvelle hakemaan puuttuvia kilometrejä vaan jatkan suoraan nelostietä Pyhäsalmelle. Olo ei ollut piristynyt juuri lainkaan Pulkkilan tauolla ja pelkäsin, että joudun samalla tavalla väkisinmakaamaan jossain tuulisessa paikassa.

Sain unet pidettyä poissa silmistä perinteisillä pyörän satulaan nojaamistorkuilla. Vastatuuli voimistui koko ajan ja Kärsämäellä se jo vitutti. Pyörä ei liikkunut oikein minnekään. Huomasin Kärsämäen jälkeen mukavan grillikatoksen ja ilmankin oli lämmennyt ja vaatteet kuivaneet, joten menin katoksen alle penkille pitkälleen. Kypärä pään alle ja huomioliivi ötököiden vuoksi naamalle. Siinä makoilin varmaan vajaan tunnin. Jonkinlaista piristymistä tapahtui, mutta pyörä kyllä vastatuuleen liikkunut kuin sen 17km/h juuri ja juuri. Silloin tuli mieleen, että verrattuna HSH:n 600km ajoon, en ollut juuri mitään syönyt. Pyhäsalmen ABC:eellä vedin sitten koko setin aamiaisnoutopöydästä nakkeineen ja pekonineen. Kyllähän maistui. Kiuruvedelle oli jo melkein mukava ajella. Kiuruveden ABC:eellä söin sitten hampurilaisaterian. Olen aikoinani vajaa 10v. siellä asunut, joten mukavan se oli siellä piipahtaa. Syömättömyys tai mikä aiheutti, mutta kusella piti käydä loppupuoliskolla vartin välein. Tuntui, että hana on auki koko ajan. En aikonut Iisalmessa pysähtyä, mutta vessaahaan oli mentävä, kun en viittinyt ihan asvaltille päästää. Otin mansikkaleivoskahvit matkan kunniaksi Nesteellä. Tuli oli jo vastaista 5ms ja puuskissa 8ms. Ajattelin, että ei saatana. Eihän tästä mitään tule. Oli ajatuksissa ajaa suoraan terasille, mutta ne ajatukset haihtuivat matkalla. Lopun 80km ajoin täysin kiireettä. Pidin varmaan ennätysmäärän taukoja. Tulinkin kotiin suhteellisen hyvävoimaisena. Mutta kyllä oli viime metrit pitkiä tuolla taktiikalla. Loppu tuli pääasiassa vedellä, mutta eipä tuo hommaa ainakaan hidastanut.

575km ja kokonaisaikaa en viitsi edes laskea, kun sillä ei ole merkitystä. Kaverin kanssa olisi ollut kivempaa Kiitokset yön ajoseurasta Oulun miehelle! Ja HiMalle tietenkin

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

− 1 = 1